Kympin lapset-lehti 2/2011

Teksti ja kuvat Maire Tirkkonen

Maire Tirkkonen: Kuka olen ja mitä teen Kuortinkartanossa

Minä niin rakastan  laskutaitoa, sanoi pieni ekaluokkalainen ja puristi laskukirjaa kaksin käsin rintaansa vasten. Kirja olisi voinut tirauttaa pari kyyneltä, mutta kun on niin rutikuiva kuin numerot voivat olla, jäi minulle oppitunti ilonpisaroina rakastamisen taidosta.

Olin uudessa tilanteessa tyttären perheen mummona oppivelvollisuusikään asti. Tunsin vain oman perheeni, vanhempani ja sisarukseni. Yksinlukien kaikkiaan kahdeksan aikuista lasta, kuusi tyttöä ja kaksi poikaa.

Anniina oli 1. neljättä sukupolvea, sairastui syöpään 1,5 -vuotiaana. Katariina 2-viikkoinen, kämmenelle mahtuva mytty. Minä kaukomummo isäni omaishoitajana. Aina paikalla kuin pahanilmanlintu, kun jotakin tapahtuu. Osasto10 tuli perheelle tutuksi. Olin kotimiehenä pikkusiskolle toistuvien hoitojen aikana.

Vuosi oli kulunut sairastumisesta, potilas palasi kotiin. Minua oli hoidettu voinnin mukaan. Vuorostani pidin pientä tyttöä sylissä. Katsoimme pimeässä huoneessa kuuta ja tähtiä. Tyttö osoitteli uteliaana näkemäänsä salaperäistä avaruutta. Se oli mieleenpainunut hetki. Tyttö poltti sylissäni kuin kekäle. Johtuiko se sädehoidosta, sitä en tiennyt.

Näin jälkeenpäin ajateltuna heidän kauttaan avautui minulle toinen maailma. Sain leirikutsun isovanhempien ja lastenlasten leirille Kuortinkartanoon kesällä 2004. Vietin siellä 63. syntymäpäiväni. Silloin tiesin, mitä teen isona. Vuosia myöhemmin sain hoitopöydälleni sijoituspaikan Kartanon kivijalkaan. Pöytä ei itsessään täristä, joten halusin tulla antamaan mielihyvähoitona hierontaa, laillistetun hierojan ammattityötä Kympin lasten vanhemmille. Hippopankki kiittää pienestä lahjasta Kympin lasten hyväksi.

Aloitin syksyllä 2009 perheleiristä. Toinen leiri oli teemaleiri. Hellekesän isovanhempien leiri jäi väliin. Hiihtolomaviikko ja viimeksi perheleiri pienten lasten vanhemmille. Tätä rataa jatketaan niin kauan kuin jaksetaan.

Sillä antaessaan saa hyvää oloa ja iloa. Muunsin projektia ennen odotettavissa olevan työuran loppua. Hyppäsin pois oravanpyörästä. Kaikki on järjestynyt parhain päin elämässäni.


Säteitä -lehti nro 2/2004

 

Teksti: Maire Tirkkonen

Isovanhempien ja lastenlasten leiri Kuortinkartanossa
19.-22.7.2004

Retki merenrantaan

Kuortti kutsuu. On alkamassa lastenlasten ja isovanhempien leiri. Kaunis sää suosii. On ollut sateista tähän asti. Kartano täyttyy pienistä ja isoista leiriläisistä ja heidän yhden sukupolven ylittämistä mummoista ja vaareista. Olemme tärkeässä roolissa vapauttaessamme lasten vanhemmat muutamaksi päiväksi hoitovastuusta. Aloitamme lounaalla notkuvan noutopöydän ääressä. Koko leirin ajan se on katettuna. Iltapalan jälkeen tuli mieleen ajatus, jos nyt et mene nukkumaan, on kohta aamupalan aika. Talon ilmapiiri, henki, antaa kuitenkin levollisen yöunen, jos saa ajatukset asettumaan muista murheista, jotka siellä arjessa ovat vielä lähellä takana ja pitkäksi aikaa ohjelmoitu eteenpäin toistuvina hoitoina.

Mikään muu ei ole ollut tärkeämpää kuin olla läsnä tavalla tai toisella, silloin kun tarve on ollut suurin

Perhepotretit kiinnitetään seinälle. Ryhmähenki on yhdistänyt meidät toinen toisiimme. Lapset liukenevat tottuneiden ohjaajien mukana omiin touhuihinsa, me vanhat ja viisaat ikinuoret Reijonsaliin keskustelemaan asiaan liittyvästä aiheesta. Kaikki ovat tuttuja osasto 10:n kävijöitä. Itse kaukomummi, olinhan isäni omaishoitajana 400 km:n päässä tyttäreni perheestä. Jokainen meistä kuitenkin on ollut tarvittaessa käytettävissä. Mikään muu ei ole ollut tärkeämpää kuin olla läsnä tavalla tai toisella, silloin kun tarve on ollut suurin. Nyt on tärkeätä saada etäisyyttä asiaan ja toipua kohdanneesta kriisistä.

"Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa siitä, minkä yli hänen on vaikea käydä," joillakin asiasta puhuminen saa äänen värisemään epätietoisuudesta. Toisilla silmät kostuvat ilon kyynelistä.

Hetken poissaolon jälkeen nähdessäni uudelleen pienet pojat ja tytöt he olivat täysinä tarmoa ja elinvoimaa, iloisina saadessaan käyttää leikkihuonetta ja laajaa piha-aluetta, pelata erilaisia pelejä kavereiden kanssa.

Onhan meillä mahtava muuntautumiskyky olla leipureita jättiläisten ja lilliputtien maassa

Tiistai on sateinen. Kuortissa ei tule ahdasta, vaikka ollaan sisällä. Onhan meillä mahtava muuntautumiskyky olla leipureita jättiläisten ja lilliputtien maassa, miten tila antaa periksi.

Lääkäriluento "syöpäsairaiden lasten hoito," tuo alan viimeisen tiedon Amerikasta LT Päivi Kinnusen välityksellä.

Täsmälääkitystä etsitään. Nyt on parantumisprosentti 90%. Olemme luottavaisia, että sairastuneet ovat hyvissä käsissä ja lapsista löytyy uskomattomia voimavaroja tervehtymiseen. Illalla laulamme lastenvirsiä, pastori puhuu suojelusenkeleistä, sade on väistynyt. Istumme nuotiolla makkaroita paistellen. Se on hemmotteluhetki, eikä iltapalan korvike.

Mummi ei sitä tiennyt - nyt tietää

Keskiviikko on aurinkoinen. Retki ratsutilalle ja talomuseoon alkaa. Innokkaimmat ovat jo valmiita nousemaan satulaan. Tuomo yllättää monessa asiassa rohkeudellaan uskaltautumalla uimaan, laulamaan, ratsastamaan. Mummi ei sitä tiennyt - nyt tietää. Talomuseo kertoo asumistavasta kauan sitten. Talo muistaa kävijänsä, seinät muistavat sanat, jotka siellä on puhuttu. Työn ja käden jälki on siirtynyt tämän päivän tarinaksi.

On syntymäpäiväni. Ravustus alkaa, siksi ei ole hyvä päivä juhlia joka kesä. Nyt tunnen kuitenkin oloni turvalliseksi. Päivä määrää elementikseni metallin ja tuhoavaksi elementiksi tulen. Tämä on selvinnyt 63 ikävuoteen mennessä. Nyt tiedän, mitä teen isona. Näin vanhaksi on pitänyt tulla. Olen iloinen elämästä ja olosta. Kiitän teistä kaikista, jotka voitte ottaa leirikutsun vastaan ja jakaa kokemukset kuin mansikkakakun kanssani.

Kaikki ovat idols-kelpoisia tietokilpailuissa ja sketseissä onnistuneita osallistujia

Teemme viimeisen ryhmätyön: sairauden aiheuttama huoli perheessä - miten tukea läheisiä. Toivon ainakin isovanhempien

keskinäistä vertaistukea, silloin jaksaa tukea myös läheisiään. Leirin tarkoitus on auttaa löytämään samassa veneessä olijat. Tukiryhmät ovat pieniä, jotta yhteydenpito olisi helpompaa.

Iltamat onnistuivat yli odotusten, joukossamme on kykyjä, jotka hillityn Maijan avustuksella pääsevät esille. Kaikki ovat idols-kelpoisia tietokilpailuissa ja sketseissä onnistuneita osallistujia. Kaarina ahkeroi ja letut hilloineen hävisivät hetkessä parempiin suihin. Illan päätteeksi; tahdon viettää juhlapäivää jälleen huomenna, kohota muistoissa arjen yläpuolelle.

Taivaalla aurinko ja maassa yhtä keltainen aurinkopaikka

Torstai on lähtöpäivä. Salaperäinen kirje saapuu. On tehtävä ja sen ratkaisu. Rastit löytyvät. Loppu hyvin, kaikki hyvin. ILLAKSI KOTIIN! Vielä muutamia erikoistehtäviä sitten on juostu tarpeeksi. Hajaannumme yhtä leirikokemusta rikkaampina loppukesäksi tahoillemme.

Työ jatkuu kentällä, mutta me jaksamme ja selviämme siitä, niin kuin Ari esitteli aurinkomaalaustaan. Taivaalla aurinko ja maassa yhtä keltainen aurinkopaikka. Ei pidä paikkaansa: auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Ari popsi poskeensa lautaselta juustoterälehtisiä kukkia ja auringonsäteitä. Näin Ari rokotti itsensä auringolla valoksi, ettei sairaudestakaan enää tule varjoa. Näin yksi luonnonlaki tuli kumotuksi syövän voittamisessa.

Se pyörii sittenkin!